Metsien komea sarvipää, hirvi (Alces alces) on suurin sorkkaeläin Suomen ja koko Euroopan luonnossa. Hirvi painaa 100-600 kg ja aikuisen hirven hartiakorkeus voi olla jopa kaksi metriä.
Tunnusomaista hirvelle on myös se, että ainoastaan uroksella on sarvet. Toinen ominaispiirre hirvellä on parta, joka uroksella voi olla hyvinkin pitkä. Yleisväritykseltään hirvi on tumman tai harmaan ruskea. Jalat ovat vaaleat.
Hirvi on kasvissyöjä ja suurin osa ajasta kuluu syömiseen. Ravinto vaihtelee vuodenajan mukaan. Keväällä ja kesällä hirvi syö haavan ja pajujen versoja ja erilaisia heiniä. Talvella hirven ravintoa ovat mm. kataja, mäntyjen latvasilmut, haapojen ja pajujen oksat sekä latvat.
Hirvi on sopeutunut erinomaisesti pohjoisen lumisille alueille, sillä sen karva on ontto ja eristää hyvin kylmää. Pitkien raajojensa avulla hirvi pystyy kulkemaan hyvin lumessa, soilla ja erilaisissa ryteiköissä.
Hirven talvikanta on noin 100 000 yksilöä ja se on levittäytynyt koko Suomen alueelle.
Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) kuuluu samaan lajiin poron kanssa, mutta on oma alalajinsa. Metsäpeura on noin 10-30 cm poroa korkeampi, mutta yleisvaikutelmaltaan sirompi. Tämä johtuu pitemmästä ja kapeammasta kallosta, solakammasta ruumiista ja pitemmistä koivista. Poron tavoin molemmilla sukupuolilla on sarvet. Väriltään metsäpeura on harmaanruskea riippuen vuodenajasta.
Ravinnokseen metsäpeura käyttää vuodenajasta riippuen lehtipuisen lehtiä, vihreitä kasveja, ruohoja, jäkälää, varpuja ja luppoa. Vuoden aikana metsäpeurat vaeltavatkin suhteellisen isolla alueella ravinnon ja lisääntymisen takia. Metsäpeurojen kiima-aika on lokakuun lopussa ja metsäpeuranaaras synnyttää touko-kesäkuun vaihteessa, yleensä yhden vasan.
Metsäpeuroja on Suomessa noin 1 000 yksilöä ja ne elävät Kainuun itä-osissa ja Suomenselän alueella.
