Metso
Metso (Tetrao urogallus) on Suomen suurin kanalintu. Uros (metso) voi painaa jopa 5 kg ja pituutta sillä voi olla 90 cm. Naaras (koppelo) on urosta huomattavasti pienempi. Painoa sillä voi olla 2 kg ja pituutta 60 cm. Myös ulkonäöltään metso ja koppelo ovat erinäköisiä. Metso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava. Silmien yläpuolella on selvästi erottuva punainen pilkka. Metson paras tuntomerkki on suuri pyrstö, jonka se levittää soitimella suureksi viuhkaksi houkutellakseen koppeloita parittelemaan. Koppelo on väriltään ruskeankirjava ja se sekoitetaan usein naarasteereen.
Metsoa tavataan koko Suomen alueelta Ahvenanmaata ja puutonta tunturialuetta lukuun ottamatta. Metsolle ovat tyypillisiä voimakkaat kannanvaihtelut. Metso on sopeutunut erittäin hyvin talvisiin olosuhteisiin. Kovillakin pakkasilla metso säästää energiaa oleskelemalla lähes koko ajan pehmeässä lumessa olevassa kiepissä. Lumi eristää tehokkaasti ja kiepissä lämpötila on vain muutaman asteen 0 ºC alapuolella. Metso poistuu kiepistä vain lyhyeksi aikaa ruokailua varten.
Maalis- toukokuussa aamuvarhaisella tai iltamyöhällä tapahtuva metson ryhmäsoidin on vaikuttava kokemus, jolloin ne kokoontuvat joka vuosi samoille paikoille mittelemään voimiaan ja kilpailemaan koppeloiden suosiosta. Jokaisella metsolla on oma reviirinsä ja soidinalueen keskeisintä osaa pitää hallussaan ns. johtajametso, joka pääsee parittelemaan useimpien koppeloiden kanssa. Soitimen aikana syntyy herkästi taistelutilanteita, jolloin metsot mittelevät voimiaan. Ne uhittelevat ja mahtailevat toisilleen pyrstö levitettynä. Välillä ne käyvät toistensa kimppuun lyöden toisiaan siivillä ja vahvalla nokalla. Lopulta voittaja kuitenkin selviää.
Teeri
Teeri (Lyrurus tetrix) on Suomessa usein tavattu kanalintu. Koiras on väriltään lähes kokonaan musta ja painoa sillä on noin 1,0 – 1,5 kg. Pituutta koiraalla voi olla 60 cm. Hyvä tuntomerkki on lyyramainen pyrstö, minkä koiras levittä soitimen aikana. Naaras painaa yleensä alle 1 kg ja sillä on pituutta 40 - 45 cm. Väritykseltään naaras on ruskeankirjava ja se sopeutuu hyvin ympäröivään maastoon. Koppelosta naarasteeren erottaa pienemmästä koosta ja pyrstössä olevasta lovesta.
Teertä tavataan koko maassa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia. Kannaksi arvioidaan 225 000 – 400 000 teertä, mutta kanta voi vaihdella voimakkaasti vuosittain.
Teeri on sopeutunut erittäin hyvin talvisiin olosuhteisiin. Kovilla pakkasilla teeri säästää energiaa oleskelemalla lähes koko ajan pehmeässä lumessa olevassa kiepissä kuten metsokin. Lumi eristää tehokkaasti ja kiepissä lämpötila on vain muutaman asteen 0 ºC alapuolella. Teeri poistuu kiepistä vain lyhyeksi aikaa ruokailua varten.
Teeren soidinmenot ajoittuvat kevääseen maalis- huhtikuulle. Tällöin teeret kokoontuvat vuosittain samoille paikoille taistelemaan naaraiden suosioista. Tyypillisiä soidinpaikkoja ovat aukeat suot ja järvien sekä lampien jäät. Soidinpaikat ovat yleensä helppo löytää. Ilman täyttää urosten pulputus, joka voi kuulua parhaimmillaan useiden kilometrien päähän. Soitimen aikana urokset mittelevät voimiaan ja lopulta naarat valitsevat parittelukumppanikseen vahvimman uroksen. Kuukauden verran parittelun jälkeen naaras munii 6 – 10 munaa ja reilun kolmen viikon hautomisen jälkeen poikaset kuoriutuvat.
Muut linnut
Wild Taiga -alueen lintujen katselu- ja kuvausmahdollisuudet eivät rajoitu pelkästään metsoon ja teereen. Tarjolla on paljon muitakin mielenkiintoisia ja harvinaisia lajeja: pöllöjä [huuhkaja (Budo budo), hiiripöllö (Surnia ulula), viirupöllö (Strix uralensis), lapinpöllö (Strix nebulosa) ja helmipöllö (Aegolius funereus)] ja päiväpetolintuja [merikotka (Haliaeetus albicilla), haarahaukka (Milvus migrans) ja maakotka (Aquila chrysaetos)].
Muista linnuista voi mainita kaakkurin (Gavia stellata) ja kuikan (Gavia arctica). Pienempiä, mutta mielenkiintoisa lintuja ovat mm. kuukkeli (Perisoreus infaustus), lapintiainen (Parus cinctus) ja sinipyrstö (Tarsiger cyanurus).
